Skip to content

OSA 2: SUKSIEN OMINAISUUDET JA VAATIMUKSET

Suksien yleiset ohjemitat ovat perinteisellä tyylillä oma pituus + 15–30 cm ja vapaalla tyylillä oma pituus + 10–20 cm. Suksen pituus ja jäykkyys kulkevat käsi kädessä, mutta merkitsevämpi tekijä on jäykkyys.

Profiili tekee suksen

Oli kyseessä sitten vasta-alkajan tai huippuhiihtäjän suksipari, vaikuttaa ominaisuuksiin eniten suksen profiili. Profiili tekee suksen hiihto-ominaisuuksista jopa 70–80 %, loput tulevat pohjamateriaaleilla, hionnalla ja voitelulla. Suksien valinnassa otetaan huomioon alusta, jolle suksea valitaan sekä hiihtäjän taitotaso.

OSA 2

 

Kuntoilijoilla suksen tärkein ominaisuus on helppohiihtoisuus, joka perinteisellä tarkoittaa helppoa pitoa ja vapaalla hyvää suuntavakautta. Erilaisissa olosuhteissa käytetään erilaisia suksia, mutta aloittelijat pärjäävät hyvin yhdellä yleisparilla per tyyli. Eri kelialueiden sukset eroavat toisistaan pohjamateriaalien, kuviointien ja profiilien osalta.

Sukset kannattaa aina hankkia erikoisliikkeestä, josta löytyy tietotaitoa ja osaamista suksien valintaan. Vääränlaisilla suksilla hiihtäminen on hankalaa ja nautinto jää vain haaveeksi. Hyvä pari löytyy hyllystä mittaamalla tai tilaamalla pari ennakkoon omien mittojen ja toiveiden mukaisesti.

Perinteisen tyylin sukset

Suksi valitaan hiihtäjän painon, kelialueen ja aktiivisuustason mukaan. Perinteisen suksen tulee ennen kaikkea olla elastinen. Hyvä perinteisen suksi on irti lumesta sekä kahden että yhden suksen liu’ussa. Suksen tulee napata lumeen kiinni jo pienellä painonsiirrolla päkiälle, jolloin suoritetaan ponnistus. Aloittelijan suksi voi olla hivenen löysempi, kun painonsiirto on mahdollisesti hivenen puutteellinen.

Teknisesti vahvemmat hiihtäjät käyttävät vähän korkeampaa suksea. Korkea ja jäykempi suksi vaatii myös tarkempaa potkua. Yleisesti ottaen kuntoilijan kannattaa valita perinteiselle tyylille rento pari, joka pitää helposti.

Markkinoilla on nykyisin monenlaisia pitopohjasuksia. Ne ovat pitoalueen osalta voiteluvapaat, mutta eivät huoltovapaat. Suksen pitoaluetta on puhdistettava säännöllisesti, koska normaalia huokoisempi pohja kerää likaa ja muiden voiteita ladulta. Nollan lämpimämmällä puolella suksi pitää sataprosenttisesti, mutta ei saavuta liisterisuksen viimeisintä herkkyyttä luistossa. Suksen ominaisin käyttöalue on kuitenkin pikkupakkasista aina lopputalven lämpöisimpiin keleihin. Kevään roskaisilla keleillä suksi toimii erinomaisesti.

Skin-sukset ovat karvasuksia, joissa pitoalueella on myötäkarva menosuuntaan ja vastakarva pitosuuntaan. Sukset siis luistavat eteenpäin, mutta pitävät taaksepäin. Suksi toimii laajalla kelialueella ja luistoalueet ovat voideltavissa.

Luistelutyylin sukset

Suksi valitaan hiihtäjän painon, kelialueen ja hiihtotason mukaan. Hyvä vapaan suksi on liukas ja suuntavakaa. Luistelusukset ovat perinteisen suksia lyhyemmät, jotta niitä on helpompi käsitellä. Vapaan tyylin suksien kaarimainen profiili pitää myös ponnistuksen lopussa, jotta suksi ei ala kantaa keskeltä.

Vahvemmat hiihtäjät käyttävät herkempää suksea, joka elää myös sivuttaissuunnassa enemmän. Tällainen pari on yleensä myös nopeampi menosuuntaan. Tällainen suksi vaatii parempaa tasapainoa ja tarkempaa voimantuottoa sekä hyökkäävää hiihtoasentoa.

Vapaan suksiin kannattaa investoida hivenen enemmän, jotta suksilla on mukava hiihtää.

Keskihintaluokan suksista löytyy jo erinomaisia suksia luistelutyylille. Aloitteleva hiihtäjä pärjää aluksi mainiosti yhdellä suksiparilla. Suksen tärkein ominaisuus aloittelijalla on suuntavakaus. Tällöin hiihtäjälle tulee valita kovan tai kovahkon alustan suksi.

Vapaan tyylin sukset luokitellaan kolmeen ryhmään alustan kovuuden mukaan; kovan, kovahkon ja pehmeän alustan suksiin. Kovalla alustalta sukselta vaaditaan ennen kaikkea suuntavakautta.

Asiantuntijana hiihtovalmentaja Simo-Viljami Ojanen, Electrofit

 © 2019 SKIIOT Oy. All Rights Reserved