osa 3: Suksien voitelu

Voitelulla parannetaan suksien ominaisuuksia. Voiteluilla ja erilaisilla menetelmillä saadaan pohjaan aikaiseksi erilaisia pintoja, jotka toimivat paremmin eri kelialueilla. Moni kuntoilija kokee voitelun haastavaksi, mutta niin ei tarvitse olla. Kehittyneiden pitopohjasuksien lisäksi myös pikavoiteet toimivat peruskuntoilussa.

Luistopinnat

Suksen luistopinnat ovat perinteisen suksissa kärjessä ja kannassa. Luistelusuksissa luistopinta on koko matkalla. Luistovoitelua voidaan toteuttaa pikatuotteilla, vahoilla ja fluorituotteilla kuuma- tai kylmävoiteluna.

Pikaluistot toimivat helppoina ja liukkaina voiteina niille, joilla ei ole kokemusta voitelusta. Pikaluistot ovat yleisimmin nestemäisiä ja ne on helppo levittää suksien pohjiin.

Vahat ja pulverit puolestaan sulatetaan suksen pohjaan aina voiteluraudalla. Vahan levityksen jälkeen voide siklataan pois. Ensin kannattaa avata olaspuikolla olas, jolloin muualla pohjassa oleva vaha toimii suojana, jos olaspuikko lipeää. Tämän jälkeen siklataan vaha muualta pois huolellisesti. Siklin tulee olla terävässä kunnossa.

Harjaus on todella keskeisessä roolissa voitelun onnistumisessa. Suksen kuvion tulee olla täysin auki, jotta suksi toimii parhaalla mahdollisella tavalla. Suksi kannattaa jäähdyttää ennen harjausta hyvin. Vahojen avaukseen käytetään hienojouhisia metalliharjoja, koska ne tunkeutuvat perusteellisemmin pohjan kuvioon verrattuna paksujouhisiin nylonharjoihin. Metalliharjalla harjataan aina samansuuntaisesti kärjestä kantaa kohti. Nylonharjaa käytetään kiillotusvaiheessa. Harjaus tiivistää ja kiillottaa voideltua pintaa. Ennen nylonharjausta on tärkeää, että suksi on saatu harjattua kunnolla auki.

Luistovoitelusta

– Luistovoitelun kulutuskestävyyttä lisätään kovemmilla vahoilla ja kuumavoitelulla.

– Pikavoiteet ovat helppo vaihtoehto kuntoilijalle.

– Fluori on erityisesti kosteilla keleillä käytettävä vaihtoehto, joka tekee voiteista rasvaisempia, huokoisempia ja helpommin työstettäviä.

– Harjaus on keskeisessä roolissa suksen voitelun onnistumisessa.

Pitovoitelu

Perinteisellä tyylillä suksissa käytetään pitovoiteita. Ne laitetaan suksen pohjaan pitoalueelle. Pitoalue alkaa hieman kantapään edestä ja on noin 40–80 cm pitkä riippuen suksen pituudesta ja jäykkyydestä. Pitoa ei laiteta kantapään taakse, koska siellä oleva pito heikentää suksen luistoa.

Pidon toimivuus perustuu erilaisiin pintoihin, joita voitelulla saadaan aikaiseksi.

Ennen pitovoitelua suksen pohja tulee karhentaa pitoalueelta hiomapaperilla niin, että kiiltävästä pohjasta tulee samea ja kiilto häviää koko pitoalueen matkalta. Karhennuksella saadaan pitovoide pysymään paremmin suksen pohjassa.

Pitoalueelle levitetään pohjavoide, jonka päälle tehdään kelivoitelu. Kelivoitelu tehdään ohuin kerroksin, jolloin voide levitetään korkilla. Mitä kylmempiin ja kuivempiin keleihin mennään, sen helpommin suksi pitää. Kylmemmillä keleillä käytetäänkin kovempia pitovoiteita, jotta pito ei veisi niin paljoa luistoa pois. Vanhalla lumella ja lauhemmalla pakkaskelillä lumen rakenne on pyöreämpää ja tällöin joudutaan käyttämään pehmeämpiä sekä elastisempia pitovoiteita. Vesikelillä voitelussa käytetään liistereitä.

Pitovoitelusta

– Kuntoilijalle riittää muutama eri kelialueen purkkivoide + liisteri.

– Pitoa lisätään aina ohut kerros, joka tasoitetaan korkilla.

– Usein riittää kelinmukaisen pidon lisääminen vanhan pitovoitelun pintaan.

– Liisterivoiteilla käytetään lyhyempää pitoaluetta verrattuna purkkivoiteisiin.

– Pitopohjasuksia ei tarvitse voidella, vaan puhdistaa.

– Pitoteippi ja pikapidot ovat toimivia vaihtoehtoja voideltavaan sukseen.

 

Teksti: hiihtovalmentaja Simo-Viljami Ojanen, Electrofit