osa 10: Onnistunut hiihtokokemus

Maastohiihto on upea urheilu- ja kuntoilumuoto, jota jo esi-isämme käyttivät talvisissa askareissaan. Ennen hiihtäminen oli enemminkin tarvehiihtoa mitä harrastus. Ruokaa hankittiin metsästämällä ja hiihtäen matkanteko oli syvissä hangissa joutuisampaa kuin jalan. Kulkuyhteyksien parantuessa tarvehiihto muuttui harrastehiihdoksi. Suomen kilpahiihtotoiminnan alkuna pidetään vuoden 1879 kilpahiihtäjäisiä Tyrnävällä, joten perinteet lajilla on pitkät.

Hiihtoon tarvitset monot, sukset siteineen, sauvat ja kelin mukaisen urheiluasun. Kyseessä on siis välinelaji, mutta erittäin mahtava sellainen. Suksilla on tarkoitus liukua ja ”potkia” vauhtia, kun samanaikaisesti sauvoilla työnnetään liukuun lisää pituutta. Suoritus onkin varsin tekninen, mutta kävelyrytmin kautta on helppo lähteä liikenteeseen.

Maastohiihto on edelleen kuntoilumuotona ehdottomasti yksi parhaista, sillä siinä koko keho tekee töitä ja saa nauttia ulkoilmasta. Suomessa hiihdolla on pitkät perinteet ja harrastusmahdollisuudet ovat erittäin hyvät. Tarjolla on paljon hyvää latuverkostoa, asiantuntevia erikoisliikkeitä, tasokasta hiihdonopetusta, aktiivisia urheiluseuroja ja loistavia sosiaalisia palveluita, jotka helpottavat hiihdon harrastamista.

Osalle hiihtonautinto on omien taitojen kehittämistä ja kehon rääkkäämistä äärimmilleen, kun taas toisille paras nautinto tulee kaakaon äärellä Lapin tuntureilla maisemista nautiskellen. Maastohiihto onkin siinä mielessä mainio urheilumuoto, että pääsee nauttimaan luonnosta, työskentelemään koko kropalla ja pystyy vaihtelemaan tekniikoita maaston ja mielen mukaan.

Upein vaihe hiihdossa on, kun löytää painopisteen ja saa liikkeen jatkumaan niin, että tasapainon pitäminen ei enää tuota ongelmaa. Painopisteen ja rytmin löytyessä alkaa suksi viedä hiihtäjää kuin itsestään. Hiven käyttämällä aikaa ja ajatusta hiihdon harjoitteluun on mahdollista löytää hiihdon hurma.

Huomaavaisuutta laduille

Kaikilla on oikeus nauttia hiihtämisestä, oli sitten kilpa- tai sunnuntaihiihtäjä, lapsi tai aikuinen. Toivoisin ettei ladulla pipo kenelläkään liikaa kiristä ja, että jokaiselta löytyisi pelisilmää tilanteisiin.

Nopeampi väistää: On sanomattakin selvää, että nopeampi hiihtäjä väistää. Jos mielii ladulla ohittaa, tulee takaa tulevan väistää edellä menevää. Nopeamman hiihtäjän taitotaso tulee pitäisi olla sellainen, että väistäminen onnistuu. Kilpailut ovat erikseen ja ladut kuuluvat kaikille.

Perinteisen uralla hiihdetään perinteistä tyyliä: Perinteisen uran päällä ei hiihdetä luistellen tai kävellä haarakäynnillä. On kohteliasta huomioida muita kanssa hiihtäjiä, jotka hiihtävät perinteisen uralla. On harmillista, jos latua poljetaan rikki vapaan hiihtäjien toimesta. Jos ladulla ei mahdu hiihtämään luistelutyyliä ilman, että sukset viistävät poikittain perinteisen uraa on syytä vaihtaa latua tai siirtyä perinteiselle tyylille.

Antakaa lapsille tilaa: Omasta mielestäni lapset saavat vapaasti temmeltää laduilla ja heille pitää antaa tilaa. Toki heitäkin voi ohjeistaa muita huomioivaan käytökseen, mutta aivan pienimmiltä sitä ei voi edellyttää. Vanhempien toki olisi hyvä huomioida, ettei lasten harjoituspaikka ole vaaraksi muille, kuten alamäen alla.

Latuakin saa antaa: Jos on pelisilmää, niin ladulla pärjää mainiosti kaikissa tilanteissa. Jos esimerkiksi koet itsesi epävarmaksi alamäessä ja takaasi on juuri tulossa vauhdikkaampi hiihtäjä, on erittäin suotavaa antaa nopeamman laskijan mennä edeltä ja tällöin myös itse saat laskea rauhassa alamäen.

Ladulla ei kävellä: Tämä asia herättää tunteita, mutta tässäkin asiassa olisi hyvä huomioida hiihtäjät. Latu on tehty hiihtämistä varten. Ladulla käveleminen usein pilaa ladun kuoppaiseksi ja hiihtäjien on siinä hankala hiihtää. Toivoisin, että laduilla pääasiassa hiihdettäisiin.

Koirat koiraladuille: Useilla paikkakunnilla on erikseen ladut koirien kanssa hiihtämiseen tai omat aikataulut, jolloin koirien kanssa pääsee hiihtämään. Koirat saattavat aiheuttaa vaaratilanteita laduilla, kun ne poukkoilevat arvaamattomasti. Riskien välttämiseksi suosittelisin, että koiria ulkoilutetaan siihen varatuilla alueille.